Kodin langattoman verkon toiminta: kattava tietopaketti WLANista

Reitittimen ja päätelaitteen langaton tiedonsiirtoyhteys WLAN on tapa saada siirrettyä dataa langattomasti eri laitteiden välillä. Sujuvasti toimiva WLAN ei ole itsestäänselvyys, vaan vaatii useiden eri asioiden huomioimista.

Tässä artikkelissa syvennymme langattoman verkon, eli WLANin, toimintaan. Voit valita tutkitko tekniikan yksityiskohtia tarkemmin laajemmasta tietopaketista vai keskitytkö artikkelin alussa olevaan muistilistaan, jossa käsitellaan keskisimpiä seikkoja.

Pikalinkit sisältöön:

Langattoman verkon käyttäjän muistilista

Onko liittymäsi ajan tasalla?

Onko laitteesi ajan tasalla?

Eri tekniikoiden nopeudet

Reitittimen sijoitus

Yhteyden suojaus

Nopeustesti

Yhteys pätkii tai toimii huonosti

Langattoman verkon käyttäjän lyhyt muistilista

Tarkastellaanpa langattoman verkon toimintaa lyhyesti.

Langattoman reitittimen ja siihen yhdistetyn päätelaitteen (tietokone, TV, pelikonsoli, tabletti, puhelin tms.) välinen langaton tiedonsiirtoyhteys eli  WLAN on tapa saada siirrettyä dataa langattomasti eri laitteiden välillä. Yleisimmin tätä käytetään kodeissa, työpaikoilla, kahviloissa ja kouluissa. Hyvin kotona toimiva WLAN edellyttää seuraavien asioiden tarkastelua ja huomioimista:

• Nettiliittymä: Varmista, että nettiliittymä on ajan tasalla ja toiminnassa. Suosittelemme harkitsemaan vähintään 100 M nopeuteen kykenevää yhteyttä.
• Modeemi ja reititin: Tarkista, että modeemi ja/tai langaton tukiasema (reititin) ovat uusia tai uudehkoja (alle 3 vuotta vanhoja), ja niiden ohjelmistot ovat päivitetty laitetoimittajan uusimpaan ohjelmistoversioon (firmware).
• Verkkolaitteiden tarkoituksenmukaisuus: Valitse verkkolaitteet liittymän nopeuden mukaisesti. Jos olet hankkinut liittymän, jonka nopeus on 300M tai enemmän, älä odota, että edullinen, 25 € maksava reititin kykenisi tarjoamaan jatkuvasti erinomaisen, kattavan ja häiriöttömän sisäverkon seuraavien viiden vuoden ajan. Halvan reitittimen ja tehokkaan verkon saavuttaminen eivät välttämättä kulje käsi kädessä.
• Päätelaitteiden määrä: Päätelaitteiden, kuten tietokoneiden ja pelikonsolien, lukumäärällä on väliä. Vertaile reitittimen ominaisuuksia huomioiden kotona olevien laitteiden määrä – olipa niitä sitten yksi, kaksi tai yli 10. Koska kaikki päätelaitteet lähettävät jatkuvasti dataa verkkoon, reitittimen suorituskyvyllä on keskeinen rooli. Mitä enemmän laitteita, sitä parempi reititin kannattaa valita.
• Sijoittelu: Verkkolaitteiden sijoittelulla on suuri vaikutus. Onko reititin piilossa teknisessä tilassa lattialla, talon kauimmaisessa nurkassa vai kodin keskeisellä paikalla 1–2 metrin korkeudella, siellä missä päätelaitteita käytetään eniten?
• Etäisyys ja suorituskyky: Reitittimen ja päätelaitteen välisellä etäisyydellä on suuri vaikutus erityisesti silloin, kun tietokone, tabletti tai puhelin lähettää dataa verkkoon päin (upload). 10 metriä on WLANille jo pitkä matka.
• Esteet ja häiriöt: Kaikki fyysiset esteet tai laitteet reitittimen ja päätelaitteen välillä vaikuttavat heikentäen langattoman signaalin toimintaan, toiset enemmän kuin toiset. Erityisen suuri vaikutus voi olla esimerkiksi sähköpääkeskuksella, saunan kiukaalla, metallilaatikolla ja suurikokoisilla peileillä.
• Verkon laajentaminen: Langattoman verkon toiminta-aluetta laajentavat WLAN-toistimet tuovat tehokkuutta, vaikkakin hidastavat sen toimintaa. Mesh-tukiasemat luovat toimivamman ja hieman älykkäämmän WLAN-verkon.
• Turvallisuus: Langaton verkko tulee aina, AINA suojata salasanalla!
• Nopeustesti: Tee säännöllisiä nopeustestejä saadaksesi kuvan verkon hetkellisestä suorituskyvystä. Muista, että markkinoitu nopeus ei ole tarkka, ja moni tekijä voi vaikuttaa nopeustestin tulokseen.
  • Onko yhteys toteutettu langallisesti vai langattomasti?
  • Käytetäänkö 2,4 GHz:n, 5 GHz:n vai 6 GHz:n taajuutta?
  • Miten lähettävän ja vastaanottavan/mittaavan laitteen, kuten tietokoneen tai puhelimen, ikä ja suorituskyky vaikuttavat?
  • Millainen on näiden kahden laitteen etäisyys toisistaan ja mitä kaikkea niiden välissä sijaitsee?
  • Kuinka monta päätelaitetta on yhteydessä?
  • Minkä nopeusmittauspalvelun ja sen palvelimen maantieteellisen sijainnin valitset käytettäväksi (esim. suomalainen vs. australialainen operaattori)?

Kun otat huomioon kaikki edellä mainitut seikat, kotisi langaton sisäverkko toimii huomattavasti paremmin. Mikäli tavoitteenasi on saada kaikki irti huippunopeasta liittymästäsi langattomasti, suosittelemme tutustumaan tarkasti kodin sisäverkon laitteisiin.

MPY:ltä on mahdollista pyytää apua WLAN-verkon suunnitteluun, laitteiden valintaan ja niiden sijoitteluun sekä asennukseen. Olemme valmiina auttamaan kaikissa WLAN-tekniikkaan liittyvissä kysymyksissäsi.

Jos kaipaat syvällisempää tietoa WLANin toiminnasta, jatka lukemista eteenpäin.

Huomioitavia asioita tekniikan ominaisuuksista – perusteet WLANista

Nykyään langattoman tekniikan käyttö tiedonsiirrossa on yleistymässä entisestään. Langattomia verkkoja on kahviloissa, kauppakeskuksissa, toreilla, kouluissa ja tietenkin kodeissa. Vaikka kodin langattoman verkon toimintaa ohjaa useat näkymättömät tekijät, ne eivät aina ole kaikille ilmeisiä.

Langattomalla lähiverkolla eli WLANilla tarkoitetaan langatonta paikallista verkkoa, jossa internet-verkkoon yhdistetyt laitteet keskustelevat keskenään radiolähettimien välityksellä. Yleensä reititin toimii verkkolaitteena, ja päätelaitteina voivat olla tietokoneet, tabletit, TV:t, puhelimet tai vastaavat laitteet. WLAN käyttää taajuusalueita 2,4 GHz, 5 GHz ja uusimpana 6 GHz. Näiden taajuuksien kyky siirtää dataa, eli nopeus, käsitellään myöhemmin.

WLAN otettiin käyttöön kaupallisesti 1990-luvun lopulla, ja alun perin se toimi 2,4 GHz taajuudella. Tämä taajuus on edelleen yleisin, mutta sitä käyttävät myös muun muassa mikroaaltouunit, bluetooth-laitteet, langattomat näppäimistöt ja hiiret, vanhat langattomat lankapuhelimet, turvakamerat, itkuhälyttimet, langattomat mikrofonit, autotallien ovet sekä monet muut laitteet. Tämä voi aiheuttaa ruuhkaa ja hidastaa yhteyttä. 5 GHz ja 6 GHz taajuudet ovat vähemmän käytettyjä ja tarjoavat huomattavasti paremman suorituskyvyn.

Jokaisessa langattomassa reitittimessä on yksilöllinen verkkotunnus, langattoman verkon nimi eli SSID. Tämä tunnus yleensä erottaa verkot taajuuden mukaan, kuten esimerkiksi ”Inteno-A123” ja ”Inteno-A123-5GHz” tai ”GNX A123” ja ”GNX-A123-5G”. Joissain laitteissa näitä taajuuksia ei kuitenkaan erotella verkon nimessä ollenkaan. Tällöin laite säätää taajuuden automaattisesti. Jos kodissa on paljon langattomia laitteita tai asut kerrostalossa, ja tietokoneesi tai puhelimesi näkee useita eri WLAN-verkkoja, suositellaan käyttämään 5 GHz taajuutta kaikilla niillä laitteilla, joilla se on mahdollista. Tällä tavoin voit välttää ruuhkautuneen 2,4 GHz taajuuden ja parantaa merkittävästi nettiyhteyden käyttökokemustasi.

Joskus on haasteellista saada langallista yhteyttä johonkin tiettyyn osaan kotia. Yhden reitittimen lähettämän WLAN-signaalin kattavuutta voidaan yleisesti kuvata karkeasti noin 10 metrin halkaisijaltaan olevana pallona (tästä väitteestä lisää myöhemmin). Nykyään monet päätelaitteet eivät edes tarjoa ethernet- eli LAN-porttia, joten ainoa tapa kytkeä laite verkkoon on WLANin kautta. Siksi on äärimmäisen tärkeää ymmärtää WLANin kyvyt ja sen asettamat rajoitukset.

WLAN ja WiFi ymmärretään yleisesti puhekielessä samaksi asiaksi, joten tässä artikkelissa käsitellään niitä pääosin samoina termein. Vaikka niillä on eroja, tietotekniikan monien termien vuoksi keskityn selkeyden vuoksi puhumaan pääasiassa WLANista. Tässä artikelissa pyrin käyttämään selkeitä termejä ja antamaan selittäviä esimerkkejä. Tutkin WLANin toimintaa erityisesti kuluttaja-asiakkaiden ja kodin sovellusten näkökulmasta, mutta samat periaatteet pätevät laajasti lähes kaikissa ympäristöissä.

Onko liittymäsi ajan tasalla?

Toimintavarman WLANin kannalta on olennaista panostaa uudehkoon liittymään, vähintään 100M nopeuteen.

Aloitetaan siitä, mikä sen yhteyden internetiin ylipäätään tuo kotiin. Riippumatta teknologiasta, odotamme yleensä, että netti toimii kuin se kuuuluisa vanhanaikainen junan vessa. Todellisuus on kuitenkin se, että modernissa yhteiskunnassa operaattoreiden on oltava äärimmäisen tarkkoina liiketoimissaan. Viranomaismääräykset kasvavat, asiakkaiden odotukset muuttuvat, ja datakulutus kasvaa valtavasti vuosi vuodelta. Palveluiden toimittaminen asiakkaille vaatii entistä suurempia liittymänopeuksia, ja huippunopeudet mitataan nykyään gigabiteissä.

Tämä kaikki asettaa vaatimuksia sille, että kaikki verkon aktiivilaitteet ovat ajan tasalla. Niiden on oltava:

• tietoturvallisia, olipa kyse asiakasreitittimestä tai operaattorin runkoverkkolaitteesta
• riittävän tehokkaita häiriöttömään ja nopeaan datan välittämiseen
• helppokäyttöisiä ja luotettavia, jotta niitä voi muokata ja ne pysyvät toimintakelpoisina takuuaikaa pidempään.

Internetin verkkosivustoilla, sosiaalisessa mediassa ja pelimaailmoissa on nyt huomattavasti enemmän dataa kuin vain muutama vuosi sitten. On uusia sovelluksia, uusia palveluja sekä uusia  tapoja lähettää viestejä. Lähes jokaisella nettisivulla näkyy videoita, animaatioita tai muita liikkuvia kuvia, usein useampia samalla sivulla. Animaatiot ja videot ovat vakiintuneet nykypäivään, kun taas tekstipohjaiset sivut ja yksinkertaiset kuvat ovat vähentyneet. Lukuisat mainosvideot vaativat sivustoilta enemmän tehoja ja nopeampaa tiedonsiirtoa, mikä saattaa aiheuttaa sen, että käyttäjä kokee sivuston toimivan eilen hyvin, tänään huonosti tai ei ollenkaan.

Meillä MPY:llä edullisimpien liittymien nopeudet alkavat 100M nopeudesta. Sillä saa hoidettua kaikenlaiset netin perusjutut hyvin. Jos liittymäsi nimellisnopeus on merkittävästi tätä alhaisempi, voi olla syytä harkita liittymän päivittämistä. MPY:n laajakaistaliittymistä saa lisätietoja nettisivuiltamme, MPY -myymälästä osoitteesta Mikonkatu 16, Mikkeli tai asiakaspalvelustamme 030 670 3033 (ma–pe klo 8-17, normaali pvm./mpm.) ja asiakaspalvelu@mpy.fi.

Onko laitteesi ajan tasalla?

Alussa olevan esimerkin mukaan, liittymä on juuri päivitetty ja odotukset ovat korkealla. Nyt vihdoin pääsee pelaamaan kavereiden kanssa uusimpia huippupelejä tai järjestämään kunnon leffaillan katsomalla Netflixistä 4K-resoluutiolla toimintapläjäyksen. Ennen kuin kutsut ystäviäsi leffa- tai lani-iltaan, kannattaa tarkastaa, kuinka vanhoja kodin verkkolaitteet ovat. Usein yksinkertainen reititin, joka maksaa noin 100 €, riittää, mutta joskus tarvitaan tehokkaampaa laitetta.

Tietotekniikassa ei päde sanonnat ”vanhat hyvät ajat” tai ”ennen vanhaan…”. Vanha tekniikka on yksinkertaisesti vanhaa, eikä sitä kannata ikävöidä. Jos netti tökkii, lagaa tai pätkii, syynä on yleensä se, että käytetyt laitteet, kuten modeemi, reititin tai kytkin, ovat iäkkäitä ja siksi toimivat huonosti. Esimerkiksi vuoden 2001 ISDN-modeemilla ei nykypäivänä enää surffailla ollenkaan. Hyvin harvoilla operaattoreilla voi enää surffailla edes ADSL-modeemilla. Kotikäytössä olevia tietotekniikan laitteita ei ole suunniteltu kestämään vuosikymmeniä, ja teknologiset muutokset tapahtuvat nopeammin kuin monilla muilla aloilla.

On varsin todennäköistä, että kaksi vuotta sitten hankittu laite ei enää toimi kunnolla, sillä sen komponentit saattavat olla peräisin jopa 3-4 vuoden takaa. Tässä yksi esimerkki: Saatoit saada laitteen huippualennuksella, jopa -70%, ja myyjä saattoi luvata sille vielä takuun. Mutta jos tarkastat laitteen pohjan, saatat löytää ei-niin-mukavan yllätyksen: laitteen valmistuspäivän. Totuus on, että heti valmistuksen jälkeen laite saattaa odottaa jonkin aikaa tehtaan varastossa, sitten tukkurin varastossa ja edelleen myyjäketjun varastoissa ennen kuin se päätyy myymälän hyllylle. Lopulta 6 kuukautta myynnissä olleen laitemalliston loppuerä päätyy alennusmyyntiin, jotta myyjä pääsee niistä eroon. Uudet mallit ovat jo valmiina hyllyllä, ja vanhat laitteet vain hidastavat uusien myyntiä. Kehityssyklit ovat nopeutuneet paljon 2010- ja 2020-luvuilla.

Esimerkiksi nykyisin (03/2024) myytävän laitteen pohjassa voi lukea ”Valmistettu 01/2022” tai vastaavaa. Jos laite myydään tänään ja se menee rikki kahden vuoden kuluttua, sen komponentit ja liitokset ovat käytännössä neljä vuotta vanhoja. Tämä on pitkä aika tietotekniikassa. Kun valmistaja saa uuden tuotteen lanseerattua ja se tulee markkinoille, uuden sukupolven kehitystyö on jo pitkällä. Teknologinen kehitys etenee jatkuvasti ja sen vauhti on kiihtyvä. Esimerkiksi Apple tai Samsung julkaisevat uusia lippulaivapuhelimia ja muita laitteita suunnilleen vuoden välein, mutta harvoin näissä on mitään mullistavaa – yleensä kyse on vain pienistä parannuksista muutamalla osa-alueella.

Laitevalinnoilla, tehoilla ja komponenteilla on suuri vaikutus. On merkittävää, hankittiinko kotiverkkoon tietokone, televisio tai puhelin vuonna 2015 vai 2020, ja erityisesti, kuinka paljon niistä maksettiin. Olipa hinta sitten 150 € tai 1500 €, sillä on huomattava ero. Kalliimman tietokoneen komponentit ovat yleensä paremmin ja tarkemmin kehitettyjä, ja ne ovat usein myös uudempia kuin edullisempien laitteiden. Esimerkiksi 300 € hintaisen kannettavan osat saattavat olla peräisin ”jämäosista”, paloista, joita on jäänyt yli muista laitteista. Näitä komponentteja ei välttämättä ole hienosäädetty tai alun perin suunniteltu toimimaan saumattomasti yhdessä, joten vaikka ne toimivat, paras mahdollinen suorituskyky jää saavuttamatta. Monille peruskäyttäjille tämä kuitenkin riittää hyvin. Valitettavasti joillekin asiakkaille tämä tarkoittaa samaa kuin odottaa, että laite toimisi samalla tavalla kuin uutena vielä viiden vuoden käytön jälkeen. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Viisi vuotta vanha tietokone tai muu tietotekninen laite on jo vanha, ja siinä voi esiintyä häiriöitä, koska sen komponentit alkavat temppuilemaan.

Onko laitteistosi tarkoituksenmukainen?

Iän lisäksi laitteiston käyttötarkoitus on olennainen tekijä, jota ei välttämättä aina tule ajatelleeksi. Jos käytät nettiyhteyttä muutamalla (1-3) päätelaitteella lähellä modeemia tai reititintä, ja pääasiallinen käyttötarkoituksesi on sähköpostien lukeminen ja verkkopankkiasiat, yksinkertaiset peruslaitteet ovat erittäin hyvä valinta. Jos kotisi on suuri, useampikerroksinen ja haluat, että WLAN-verkko toimii kaikkialla, erityisesti jos päivittäisiä käyttäjiä on 4-6 (ja heidän satunnaiset vieraansa), päätelaitteiden määrä lähentelee kahta tusinaa (kuten puhelimet, tabletit, tietokoneet, TV:t, pelikonsolit, stereot, älykaiuttimet, kodin turvalaitteet, talotekniikka, sähköautot, aurinkopaneelit, ilmalämpöpumput jne.) ja laitteet ovat hajallaan ympäri kotia, pelkkä modeemin oma WLAN tai yksi reititin (kuinka tehokas tahansa) ei riitä tyydyttämään näitä tarpeita kunnolla ja vakaasti.

Modeemien ja verkkolaitteiden voidaan ajatella olevan pieniä tietokoneita, joissa on muisti ja prosessori, ja ne kykenevät suorittamaan vain tietyn määrän tehtäviä ominaisuuksiensa mukaan. Laitteet voivat ylikuumentua liiallisesta kuormituksesta, mikä aiheuttaa nopeampaa kulumista, kaatumisia ja lopulta joko osittaista tai kokonaista vauriota. Laitteet lähettävät ja vastaanottavat dataa jatkuvasti ollessaan päällä, riippumatta siitä, käytetäänkö niitä aktiivisesti vai ei. Tämä datavirta ei välttämättä ole suurta, mutta se on jatkuvaa. Usein laitteiden hankinnassa menetellään perinteisen kaavan mukaisesti: etsitään tarjouksia ja pyritään saamaan hyvää mahdollisimman edullisesti. Laitteiden yksityiskohtaisempia tietoja käsitellään myöhemmin tässä artikkelissa.

Usein laitteiden hankkimisessa homma menee tuskaisen perinteisellä kaavalla eli metsästetään tarjouksia ja halutaan halvalla hyvää. Hankkiessasi hyvin toimivaa WLAN-verkkoa edullisesti, on järkevää tutustua tekniikkaan ja laitteisiin, pohtia omia tarpeita ja harkita tarkasti, mihin investoi saadakseen haluamansa kodin sisäverkon . Tässä on yksinkertaistettu esimerkki:

• 1-4 käyttäjää, 2-6 laitetta, kevyt käyttö, kuten sähköpostien ja uutisten lukeminen, verkkopankissa asiointi ja muu kevyt surffailu: Suosituksena 100M-nopeuksinen liittymä ja peruslaitteet, joiden hintahaarukka voisi olla luokkaa 70 €-130 € välillä.
• 4 tai useampi käyttäjä, yli 15 laitetta, aktiivinen käyttö, kuten TV-palvelut (Netflix tms), verkkopelaaminen ja etätyöt videopalavereineen: Liittymää hankkiessa kiinnitä erityistä huomiota yhteyden paluusuunnan (upstream) nopeuteen. Suosittelemme vähintään 100M nopeutta. Laitteiden hintahaarukka alkaa noin 150 eurosta. Jos tarvitaan laajaa WLAN-kattavuutta, harkitse mesh-tukiasemaratkaisua.

Eri tekniikoiden nopeudet

Seuraavaksi muutamia käytännön nopeuksia WLAN-yhteydelle. Nopeudet on luokiteltu IEEE -määritelmien (standardien) mukaan, joten pahoittelut teknisestä kielenkäytöstä. Nopeudet ovat yleistyksiä ja kirjoittajan reilun 10 vuoden kokemuksen tuomia keskimääräisiä arvioita käytännön nopeuksista mainituissa teknisissä luokissa:

• Ensimmäinen ja alkuperäinen langaton tiedonsiirtostandardi, 802.11, julkaistiin vuonna 1997, ja sen tekninen maksiminopeus oli 2M.
• Jos laitteessa on merkintä 802.11g (Wi-Fi 3), sen suurin toimintanopeus on 15-40M.
• Jos laitteessa on merkintä 802.11n (Wi-Fi 4) ja se käyttää vain 2,4GHz taajuutta, suurin toimintanopeus on 50-60M. Jos päätelaite tukee Wi-Fi 4:n MIMO-tekniikkaa (multiple input, multiple output) ja sekä lähetin että vastaanotin käyttävät 5GHz taajuutta, suurin toimintanopeus on noin 200M-300M.
• Jos laitteessa on merkintä 802.11ac tai Wi-Fi 5 ja se käyttää 5GHz taajuutta, suurin toimintanopeus on 200-700M ja jopa enemmän. Suuri hajonta johtuu siitä, että näissä nopeuslukemissa päätelaitteen suorituskyvyllä ja muilla tekijöillä on suuri merkitys lopputulokseen. Tästä kerrotaan lisää myöhemmin.
• Jos laitteessa on merkintä Wi-Fi 6 (802.11ax) tai Wi-Fi 6E (802.11ax-2021) ja se käyttää 6GHz taajusaluetta, verkon toimintanopeus voi olla jopa yli 1000M.
• Mainittakoon bonuksena, että tammikuussa 2024 virallisesti vakioitu Wi-Fi 7 (802.11be) nopeuttaa langatonta tiedonsiirtoa entisestään. Kun päätelaite tukee 2,4GHz ja 5GHz lisäksi myös 6GHz taajuutta tässä uudessa protokollassa, verkon toimintanopeus voi olla useita kymmeniä gigabittejä sekunnissa. Käytännön toteutus jää vielä nähtäväksi. MPY:n nopein nettiliittymä kirjoitushetkellä on 10G (10000Mbps), eli Wi-Fi 7 -tukeva reititin ja päätelaite pystyvät saavuttamaan tämän liittymänopeuden koko kapasiteetin.

WLANin toimintaan vaikuttaa moni eri tekijä, joista kerromme jatkossa tarkemmin alla. Suosittelemme, että laajakaistaliittymän nopeusmittaukset tehdään aina mahdollisuuksien mukaan langallisella Ethernet-yhteydellä. Se on aina toimintavarmempi ja usein nopeampi kuin mikään langaton tekniikka. Nopeustesti on parasta suorittaa aina tietokoneella, sillä niissä on yleensä parempi suorituskyky kuin tableteilla tai puhelimilla. Yli 300M nopeuden liittymän nopeusmittaus kannattaa suorittaa esimerkiksi Speedtest-sovelluksella, joka on saatavilla tietokoneille (Windows, Mac, Chrome) sekä mobiililaitteille (Android ja iOS). Lisätietoja sovelluksesta löydät osoitteesta www.speedtest.net.

Edellä mainitut WLAN-tekniikoiden nopeudet riippuvat luonnollisesti tilaamasi internet-liittymän nopeudesta. MPY 100M -liittymän maksiminopeus on nimensä mukaan 100M, vaikka ostaisit 1000 euron WLAN -mesh-järjestelmän liittymän perään. On myös tärkeää huomioida, että nopeusarviot perustuvat yhteen laitteeseen. Näissä arvioissa reititin käyttää vain yhtä laitetta, ja reititin sekä päätelaite sijaitsevat samassa tilassa ilman suuria fyysisiä esteitä.

Edistyneempi reititin pystyy käsittelemään samanaikaisesti useiden eri päätelaitteiden pyyntöjä. Tästä johtuen reititintä voidaan markkinoida esimerkiksi ”Wi-Fi 6E nopeus jopa 11000Mbps” -lukemalla. Kuitenkin tämä on reitittimen hetkellinen suorituskyvyn maksiminopeus, jonka se jakaa monen päätelaitteen kesken. Nopeus, jonka yksi päätelaite saa reitittimeltä, on aina huomattavasti maltillisempi. Kyseessä ei siis ole 11000Mbps yhdelle laitteelle kerrallaan, vaan hetkellisesti jaettuna useille eri päätelaitteille samanaikaisesti. Tämä on tärkeä huomio mainostekniikoiden ymmärtämiseksi.

Mihin reititin on sijoitettu?

Perussääntönä on, että sijoita reitiin keskeille paikalle. Siellä missä sitä eniten tarvitaan.

Uudessa kodissa kaikki on usein uutta, alkaen talosta ja huonekaluista aina nettiliittymään ja sen mukana tulleisiin hienoihin laitteisiin asti. Erityisesti uusissa rakennuskohteissa kaikki kodintekniikan ohjauslaitteet sijoitetaan usein talon tekniseen tilaan, ja näin tehdään myös tietoliikennelaitteiden kohdalla. Jos nettiyhteyden modeemi on yhdistelmälaite, eli laitteessa on sekä modeemi että langaton reititin, WLAN toimii hyvin siellä teknisessä tilassa, jossa asentaja sen toiminnan testaa, muttei välttämättä muualla kodissa. Alla olevassa kuvassa esitetään kaksi erilaista sijoituspaikkaa. Reititin kannattaa sijoittaa vasemmanpuoleisen kuvan mukaisesti, oikeanpuoleisen kuvan paikka ei ole paras  mahdollinen kuuluvuuden kannalta.

Reititin kannattaa sijoittaa kodissa mahdollisimman keskeiselle paikalle, ihanteellisesti esimerkiksi kaapin päälle. Ajattele WLAN-signaalia kuin pallonmuotoista laajenevaa aluetta, joka ulottuu reitittimestä ulospäin. Jos reititin on huoneen nurkassa ulkoseinää vasten lattianrajassa, myyrillä ja madoilla on hyvä WLANin kuuluvuus, mutta talon toisen kerroksen lasten makuuhuoneeseen signaali yltää vain satunnaisesti.

Kodeissa on erilaisia esteitä, kuten seinärakenteita, heijastavia pintoja, kaappeja ja muita laitteita, jotka voivat vaikuttaa WLAN-verkon toimintaan. Siksi reitittimen sijainti olisi hyvä valita siten, että se on lähellä aluetta, jossa nettiä käytetään eniten. Näin tällaiset häiriötekijät vaikuttavat verkon toimintaan mahdollisimman vähän.

WLAN-signaali on mikroaaltosäteilyä, joka menee helposti sekaisin muiden sähkölaitteiden aiheuttamasta samankaltaisesta säteilystä. Erityisesti 2,4 GHz taajuus (802.11b/g/n) on laajasti käytetty. Sitä käytetää monissa eri laitteissa ja tarkoituksissa. 2,4 GHz taajuudella on etuna parempi kuuluvuus ja kantama verrattuna 5 GHz tai 6 GHz taajuuksiin. Lisäksi 2,4 GHz taajuuden signaalin kuuluvuus, eli kantama on parempi, se ei vaimene yhtä nopeasti kuin korkeammat taajuudet. Toisaalta 2,4 GHz taajuus ei pysty läpäisemään hyvin metallia, ja ohut foliokalvo tai peililasi voi aiheuttaa merkittävää signaalin vaimenemista. Lisäksi 2,4 GHz taajuus on laajasti käytetty, mikä johtaa usein päällekkäisyyksiin ja häiriölähteisiin. Nämä seikat korostavat reitittimen oikeanlaista sijoittamista kodissa, erityisesti jos halutaan hyödyntää 5 ja 6 gigahertsin taajuuksia, joille jopa yksi paksu seinä voi muodostaa ison haasteen.

Mikä on reitittimen ja päätelaitteen etäisyys toisistaan?

Perusperiaatteena on, että mitä lähempänä, sitä nopeampi.

Reitittimien signaalin lähetysteho Suomessa on säädetty maksimissaan 100mW (20dBm) 2,4GHz taajuudella ja 200mW (23dBm) 5GHz sekä 6GHz taajuuksilla (lähde: ”Radiotaajuusmääräys 4 / 2023” Traficom). Tämän arvon nostaminen ei ole mahdollista laitevalmistajalle, myyjälle tai operaattorille. Signaalin kantama on fysiikan lakien vuoksi rajallinen. Jos reitittimen ja päätelaitteiden välinen etäisyys on suuri ja signaalin kantama ei riitä, verkkoa voidaan laajentaa esimerkiksi mesh-laitteilla tai WLAN-toistimilla.

Useimmissa kodeissa langaton signaali kohtaa seinät, kirjahyllyt, kaapit ja muut esteet ennen saapumistaan tietokoneelle tai muulle päätelaitteelle. Tämä matka vaihtelee kotikohtaisesti. Laitteiden sijoittelu kodissa vaihtelee; joskus ne ovat lähekkäin, toisinaan kaukana toisistaan. Välissä voi olla pelkkää ilmaa tai esteitä kuten teräsbetoniseinä tai sähköpääkeskus. Mitä kauempana laitteet ovat toisistaan ja mitä enemmän tavaraa niiden välillä on, sitä heikommin signaali kuuluu laitteiden välillä. Etäisyyden kasvaessa tiedonsiirtonopeus pienenee, ja laitteet voivat joutua lähettämään datapaketteja uudelleen ja uudelleen heijastumien takia. Tätä ilmiötä mitataan jitterinä eli huojuntana, mikä liittyy erityisesti WLANin paluusuuntaan eli päätelaitteen kykyyn lähettää signaali takaisin reitittimelle. Matkapuhelimissa ja tableteissa edellä mainittu lähetysteho on huomattavasti alhaisempi (10-20mW) kuin reitittimessä. Maksimiteho riippuu laitevalmistajan komponenteista ja niiden määrityksistä. Tälle ominaisuudelle ei ole sääntöjä tai viranomaismäärityksiä, mutta myöskään tätä tehoa myyjä tai operaattori ei voi muuttaa. Laitteen ikä ja hintataso voivat vaikuttaa tähän ominaisuuteen, ja vanhemmat tai edullisemmat laitteet saattavat aiheuttaa haasteita ja harmaita hiuksia langattomassa tiedonsiirrossa.

WLAN-antennin koolla, komponenttien laadulla ja reitittimen sijoituksella on siis suuri merkitys. Antennin koko vaihtelee valmistajan ja hinnan mukaan. Ulkoisen antennin pituus on yleensä 3-15 cm. Joissakin laitteissa antenni on laitteen sisällä, ja tällöin se voi olla nelikulmion muotoinen ollen noin 2 cm x 5 cm kokoinen. Sisäisiä antennejakin on useampia. Antennit sijoitetaan tällöin laitteen ulkoreunalle kuuluvuuden maksimoimiseksi.

Kannettavien tietokoneiden, tablettien ja kännyköiden osalta tilanne on hieman erilainen. Vaikka antennin koko olisi suunnilleen sama kuin reitittimessä, puhelimissa on usein niin paljon komponentteja, että se vaikuttaa antennien sijaintiin. Myös laitteen kuoren materiaali, olipa se muovia, metallia tai lasia, vaikuttaa signaalin toimintaan. Historiassa on ollut matkapuhelimia, joissa antennit on sijoitettu väärin, aiheuttaen haasteita GSM- ja WiFi-signaalin toiminnassa. Kannettavissa tietokoneissa ja televisioissa tilanne on hieman parempi, vaikka näissäkin laitteissa antennit ovat tiiviisti pakattuna muiden elektroniikkakomponenttien sekaan. Antennin sijainnilla, kotelon valmistusmateriaalilla ja käytetyillä komponenteilla on suuri merkitys. Laitteiden hintaan vaikuttavat myös komponenttien laatu, valmistaja (esim. Intel vai Qualcomm), komponenttien ominaisuudet ja niiden käyttöhistoria. Huipputeknologia, monipuoliset ominaisuudet ja laadukas ohjelmisto merkitsevät yleensä suurempaa hintalappua.

On tärkeää muistaa, että yhteys internetiin on aina kaksisuuntainen. Netistä ladataan tietoa, mutta sinne päin pitää saada myös lähetettyä tavaraa, muuten kokonaisuus ei toimi. Vaikka reitittimen signaali saapuisi päätelaitteelle, päätelaitteen lähettämä paluusignaali ei välttämättä saavu takaisin reitittimelle, tai se voi olla heikompi. Reitittimen sijoittamisessa on otettava huomioon se, että molempien suuntien signaalin on oltava hyvälaatuista, jotta internet-yhteys toimii saumattomasti ja käyttökokemus on sujuva.

Mitä kaikkea reitittimen ja päätelaitteen välillä on?

Mitä enemmän on väliseiniä ja muita laitteita, sitä enemmän on useita uudelleenlähetyksiä.

Laitteiden sijoittelun ja signaalivoimakkuuden lisäksi on tärkeää huomioida mitä kaikkea on reitittimen ja päätelaitteen välillä. Rakenteet, kuten hirsiseinät, kantava betoniseinä tai pari kevyttä väliseinää, voivat merkittävästi heikentää langattoman verkon signaalia. Lisäksi valitulla taajuudella on suuri vaikutus; 2,4 GHz taajuus soveltuu paremmin suurempien alueiden kattamiseen ja esteiden läpäisyyn, kun taas 5 GHz tarjoaa nopeamman tiedonsiirron ja lyhyemmän vasteajan, erityisesti lyhyillä etäisyyksillä. Usein yksi yhdistelmälaite (modeemi + reititin samoissa kuorissa) ei tarjoa parasta suorituskykyä. Korkeammat taajuudet, kuten 5 GHz ja uusin 6 GHz, tarjoavat nopeampia tiedonsiirtonopeuksia, mutta eivät välttämättä läpäise kiinteitä esteitä yhtä tehokkaasti kuin 1990-luvulla markkinoille tullut 2,4 GHz taajuus. Saadaksesi kattavamman verkon korkeammilla taajuuksilla, kannattaa harkita reitittimeksi mesh-tukiasemia. Näistä lisää pidemmällä artikkelissani.

Suuret sähkölaitteet, kuten jääkaappi, pakastin, saunan kiaus, keskuspölynimuri tai sähköpääkeskus, voivat aiheuttaa sähkömagneettisia muutoksia, vaikuttaen WLAN-signaalin toimintaan. Lisäksi peilit, akvaario ja uudet energiatehokkaat ikkunalasit voivat estää tai heikentää WLAN-signaalin kulkua. Vaikka WLAN-reitittimet ja toistimet on suunniteltu toimimaan ilman suuntaamista toisiaan kohtaan, heijastukset aiheuttavat laitteille lisää laskutapahtumia ja sitä myötä hidastavat niiden toimintaa. Voit kokeilla tätä helposti omassa kodissasi. Esimerkiksi kylpyhuoneessa tai vessassa on usein peilikaappi. Tee nopeustesti kännykällä ensin kaapin ulkopuolella, laita sitten kännykkä peilikaappiin, käynnistä nopeusmittari uudelleen ja sulje peiliovi. Tulosten välillä voi olla huomattava ero, jopa kymmeniä prosentteja.

Ulkoinen TV-antenni, TV:n antennikaapeli tai muut ehjät tietoliikennekaapelit eivät vaikuta WLAN-signaaliin heikentävästi. Nämä kaapelit ovat hyvin suojattuja, ja niiden sisällä signaalit pysyvät häiriöttöminä. Lisäksi TV-signaali toimii MPY:n verkossa alueella 180-430MHz, antenniverkon TV-kanavia tulee korkeintaan 700MHz taajuudella. WLAN-signaalin taajuudet ovat huomattavasti korkeammat, 2400MHz, eli 2,4GHz ja 5GHz, joten nämä tekniikat eivät häiritse toisiaan.

WLAN-toistin ja mesh-verkko

Kun tarvitaan kattavaa langatonta verkkoa suurelle alueelle, kuten isoon halliin, monikerroksiseen rakennukseen tai monihuoneiseen taloon, yksi reititin ei riitä. Tässä tilanteessa tarvitaan lisäksi joko ”tavallisia” langattomia toistimia tai edistyneempiä mesh-toistimia.

Toistimen periaate on yksinkertainen: aluksi reititin lähettää datan, jonka jälkeen toistin vastaanottaa sen, toistaa sen ja välittää päätelaitteelta takaisin verkkoon. On kuitenkin huomioitava, että toistin aina hidastaa verkon toimintaa. Vaikka viive ei ole ajallisesti suuri,  se on viive kuitenkin ja vaikuttaa merkittävästi etenkin huippunopeuksiin.

Perinteisissä toistinratkaisuissa päätelaite ottaa yhteyden joko reitittimeen tai toistimeen ja keskustelee sen kanssa. Mikäli yhteys katkeaa, päätelaite joutuu tarkistamaan verkon uudelleen ja etsimään yhteyden verkon toiseen pisteeseen. Tämä vie aikaa, ja tiettyjen verkkoyhteyksien, kuten VPN:n tai suoratoistopalveluiden, katkeaminen saattaa vaatia manuaalista uudelleenyhdistämistä.

Mesh-tekniikassa tukiasemat, olipa niitä kaksi tai useampi, keskustelevat toistimia tiiviimmin toistensa kanssa muodostaen älykkään verkon. Reititin osaa seurata päätelaitteen liikkeitä verkon kantaman sisällä, suunnata WLAN-signaalin oikeaan suuntaan eli päätelaitetta kohti. Mesh-reitittimien määrästä riippumatta, verkko on koko kuuluvuusalueella yksi ja sama. Siirtyminen yhden mesh-laitteen kuuluvuusalueelta toiseen ei katkaise yhteyttä päätelaitteeseen, vaikka siirtyisi kerroksesta toiseen tai kulkisi monen eri huoneen läpi. WLAN-verkon laajentaminen on vaivatonta – lisää vain uusi saman valmistajan mesh-laite olemassa olevan verkon kuuluvuusalueelle. Tukiasemat osaavat reitittää liikenteen keskenään saumattomasti, tasaisesti ilman ruuhkia ja tietoturvallisesti. Mesh-verkon toiminta muistuttaa toimintaperiaatteeltaan GSM-verkkoa. Suosittelemme käyttämään mesh-ratkaisuja WLAN-toistimien sijaan.

Onko yhteytesi avoin vai salattu

Langattoman verkon, eli WLANin turvallisuus on yksi olennaisimmista asioista nykyaikana. Ulkopuolisia käyttäjiä ei pidä päästää hyödyntämään sinun kallisarvoisia bittejä. Loppujen lopuksi juuri sinä maksat omasta liittymästäsi, eli käyttämästäsi bittivirrasta operaattorillesi. Salaamattomassa avoimessa verkossa kuka tahansa voi hyödyntää yhteyttä, olipa kyseessä sitten satunnainen ohikulkija, naapuri, sukulainen tai ei-ystävä. On aina käyttäjän vastuulla suojata langaton verkko, olipa kyseessä koti, pienyritys tai suuri monikansallinen yritys. Myös maaseudulla, jossa lähimpään naapuriin voi olla parikin kilometriä matkaa, suojattu yhteys on aina se turvallisin.

Salaamalla yhteyden estämme satunnaisia kävijöitä tai naapuria käyttämästä verkkoamme luvatta ja suojaamme laitteitamme mahdollisilta viruksilta ja haittaohjelmilta. Salaamattomassa verkossa omat laitteemme voivat huomaamatta joutua osaksi rikollisten Bot-verkkoa. Tämä saattaa tapahtua niin huomaamattomasti, että käyttäjä ei välttämättä edes huomaa tätä haittaliikennettä. Salaamattomassa yhteydessä käyttäjien määrä vaikuttaa yhteyden käytettävyyteen ja nopeuteen. Arkipäivisin keskipäivällä verkko toimii hyvin ja nopeasti, mutta viikonloppuisin se saattaa olla hidastunut, kun joku muu käyttää kaistaa ilmaiseksi, jättäen sinulle vähemmän kaistaa.

Nykyisin useimmissa uusissa reitittimissä on valmiiksi hyvät verkon suojausasetukset. Laitteet on määritetty käyttämään WPA2- tai WPA3-suojausta (WiFi Protected Access). Kun laitetta otetaan käyttöön, kaikille verkon päätelaitteille tulee määrittää verkon salasana. Kaikki MPY:n myymät WLAN-reitittimet ja yhdistelmälaitteet takaavat vähintään WPA2-suojauksen heti ensimmäisestä käyttökerrasta alkaen. Verkon suojaaminen on nopeaa ja helppoa, kunhan salausavain on syötetty päätelaitteelle kerran. Yleensä salausavainta ei tarvitse syöttää enää toista kertaa.

Reitittimen palomuuri

Reitittimissä on yleensä sisäänrakennettu palomuuri, joka suojaa laitetta mahdollisesti uhkaavilta liikenteiltä. Network Address Translation (NAT) parantaa verkon turvallisuutta. Sen ansiosta kodin sisäverkon päätelaitteet voivat käyttää samaa julkista IP-osoitetta ja ne näkyvät internetiin samalla osoitteella. Tämä suojaa omalla tavallaan päätelaitteita ja samalla säästää IP-osoitteita ja helpottaa operaattoreiden toimintaa.

Palomuurin avulla voi hallita myös sisäverkon laitteiden pääsyä internetiin tai määrittää tarkasti, milloin tietyt laitteet voivat käyttää verkkoa. Erityisen turvallisen verkon saa aikaan asettamalla palomuuriin säännön, joka sallii verkkoon pääsyn vain tietyille MAC-osoitteille (eli laitteille). Tällöin kaverit, sukulaiset tai muut satunnaiset vieraat eivät pysty yhdistämään laitteitaan WLAN-verkkosi kautta internetiin edes tietämällä verkon salasanan.

Tämä voi kuitenkin aiheuttaa haasteita, jos käytössä on reitittävä modeemi, eli yhdistelmälaite, ja lisäksi erillinen reititin. Tässä tilanteessa syntyy omaan puhekieleeni yleistynyt sanonta, niin sanottu ”natin-natti”, kun kaksi reitittävää laitetta ovat suoraan peräkkäin. Tämä ei tarjoa tuplasuojaa, vaan pikemminkin mahdollisia ongelmia. Suosittelen käyttämään ainoastaan yhtä reitittävää, NAT-toimintoa tarjoavaa laitetta omassa sisäverkossa. Yksi reititin (palomuuri) on hyvä, kun taas kaksi peräkkäistä reitittävää laitetta ilman asiantuntemusta voi aiheuttaa haittaa.

Huomio! Vaikka reitittimessä on palomuuri, on aina viisasta pitää myös tietokoneen oma palomuuri käytössä, erityisesti Windows-laitteilla. Päätelaitteiden tietoturva-asetuksia ei tulisi heikentää.

Miten nopeustestejä kannattaa tehdä?

Nopeustestit antavat yleiskuvan nettiliittymän suorituskyvystä. Jokaisella liittymällä on sille määritelty tietty nopeus, jolla operaattori lupaa, että liittymä suunnilleen toimii. Vaikka markkinoitu yhteysnopeus on tarkka, kuten 300M, 1000M tai 10G, jokaiselle liittymälle on määritelty vaihteluväli, joka kertoo käytännön nopeuden. Tämä maksiminopeus on siis arvio siitä, että liittymä toimii suunnilleen tuolla mainitulla nopeusluokalla.

Internet pursuaa monista eri lähteistä tulevia nopeustestejä ja arvioita, jotka mittavat yhteytesi suorituskykyä. Nopeusmittauksessa on muutamia keskeisiä huomioitavia asioita. Ne ovat seuraavassa tärkeysjärjestyksessä:

• viive (ping)
• huojunta (jitter)
• ja itse nopeus.

Noin 15 vuoden kokemukseni operaattorin teknisenä asiantuntijana tietoliikenteessä on, että nopeustestin tärkein tieto on viive eli se aika, jonka päätelaitteesi tarvitsee ottaakseen yhteyden eri palvelimiin. Ei siis se nopeus, vaan viive. Jos reitittimen tai modeemin ja päätelaitteen välillä on suuri viive (yli 100 ms), vaikuttaa yhteyden käyttö tahmealta ja hitaalta, vaikka liittymän mainostettu nopeus olisi 10G.

Jos yhteyden huojunta-arvo, eli jitter, on suuri, erityisesti langattomassa yhteydessä, se tarkoittaa, että yhteys reitittimen ja päätelaitteen välillä on heikkolaatuinen. Välillä yhteys toimii hyvin ja nopeasti, välillä katkeaa kokonaan ja sitten palaa taas normaaliksi. Tällöin lähetetty datavirta menee laitteiden välillä sekaisin heijastusten tai signaalihäiriöiden seurauksena, ja laitteet joutuvat lähettämään dataa uudestaan ja uudestaan. Vaikka data lähtee järjestyksessä, se voi saapua väärässä järjestyksessä. Tämä edellyttää datan uudelleenlähetystä.

Langaton verkko voi helpottaa arkea monin tavoin, mutta liittymän nopeustestit tulisi suorittaa kiinteällä yhteydellä, tietokoneen ollessa kytketty Ethernet-kaapelilla suoraan modeemiin. Tällöin saadaan tarkimmat tiedot liittymän hetkellisestä nopeudesta. Langallinen Ethernet-yhteys on luotettavampi, vakaampi ja lähes häiriötön verrattuna WLAN-yhteyteen. On myös syytä huomata, että Ethernet-kaapeleissa on eroja. Kaapelit voivat ajan myötä kulua ja kärsiä kosketushäiriöistä tai sisäisistä vaurioista. Kirjoitushetkellä cat 5e tai cat 6 -kaapeli antaa riittävän hyvän tuloksen. Erityisesti 1000M (1G) tai sitä nopeampia yhteyksiä varten suosittelemme cat 6 -kaapelia. Jos käytetään useita kaapeleita, esimerkiksi yksi modeemin ja reitittimen välillä ja toinen reitittimen ja tietokoneen välillä, kaikkien kaapeleiden tulisi olla samaa standardia (cat 5e tai cat 6 tai uudempia). Eri standardin kaapeleiden käyttö voi aiheuttaa ongelmia etenkin yhteyden nopeudessa. Joten kun päivität jonkin kaapelin uuteen, varmista, että muut kaapelit ovat saman standardin mukaisia.

Niissä tilanteissa, kun liittymä tökkii tai ei toimi odotetusti, suuntaa-antava nopeustesti voi auttaa selvittämään liittymän viivettä, huojuntaa ja hetkellistä nopeutta. Kiinteän laajakaistaliittymän testauksessa on tärkeää ymmärtää kolme samankaltaista, mutta hieman erilaista termiä:

• Mainostettu nopeus (tai maksiminopeus)
• Normaalinopeus
• Miniminopeus

Alla olevat ehdot koskevat kiinteää laajakaistaliittymää, jonka mainostettu nopeus on enintään 100Mbit/s.

• Mainostettu nopeus tai maksiminopeus on se, miten operaattori liittymää markkinoi, millä se myydään sekä se nopeus, mihin liittymä enintään kykenee. Tämä on myös nopeus, jonka loppukäyttäjä voi olettaa saavansa esimerkiksi kerran vuorokaudessa.
• Normaalinopeus on se hyötynopeus, minkä verran liittymästä saa suurimman osan ajasta palvelua käyttäessään. Viestintäviraston suositus on 90 %.
• Minimininopeuden kohdalla viestintäviraston suositus on 70 % maksiminopeudesta.

Määrityksistä saa lisätietoja Liikenne- ja viestintäviraston nettisivuilta hakusanoilla ”Nettiyhteyden nopeuteen ja laatuun vaikuttavat tekijät”. Samalla sivulla on lisätietoja yli 100Mbit/s olevista liittymistä ja niiden nopeuksista.

Langattomalla yhteydellä ei aina pääse samoihin tuloksiin kuin langallisella Ethernet-kaapelilla. Kannattaa käyttää luotettavaa nopeusmittaria, kuten esim. speedtest.net, bittimittari.fi, nopeustesti.fi, jonkun toisen kotimaisen operaattorin (DNA, Elisa, Telia) tarjoamaa nopeusmittausta tai muuta nopeusmittausta, jonka palvelimen sijainti on varmasti tiedossa. Maantieteellinen etäisyys mittaajan ja mittaavan palvelimen välillä vaikuttaa nopeuteen huomattavasti (esim. Mikkeli vai Melbourne, 100 km vai 10 000 km).

Muita nopeustulokseen vaikuttavia asioita on:

• Päätelaitteen suorituskyky (komponenttien ikä ja tehokkuus)
  • Onko laite uusi vai vanha, yli vai alle 3 vuotta vanha
  • Päätelaitteen laskentateho (suoritin/prosessori/piirisarja)
  • Verkkokortin teho (100M/1000M/10G, WiFi 5, 6, 6E vai 7)
  • Ostohinta voi olla indikaattori suorituskyvystä; edullinen laite ei välttämättä sisällä uusimpia ja tehokkaimpia komponentteja ja tekniikoita.
• Käyttöjärjestelmän ikä ja tehokkuus (myös käytetyllä koodilla on merkitystä)
  • Windows 7 (julkaistu 2009) vai 11 (julkaistu 2021)
  • Linux Ubuntu (julkaistu 2004) vai Raspberry pi OS (julkaistu 2020)
  • MacOS X Yosemite (julkaistu 2014) vai macOS 14 (julkaistu 2023)
  • Android 10 (julkaistu 2019) vai Android 14 (julkaistu 2023)
•  Testausalusta
  • Käytetäänkö selainta (Internet Explorer, MS Edge, Chrome vai Brave) vai erillistä mittaussovellusta
  • Onko testi suoritettu kännykkäsovelluksella vai tietokoneohjelmalla
• Reitittimen ja modeemin suorituskyky (komponenttien ikä ja tehokkuus)
  • Edullinen 30€ laite, joka tukee vain 2,4GHz taajuutta
  • Keskihintainen 300€ mesh-järjestelmä, jossa 3 tukiasemaa ja paljon ominaisuuksia
  • Tukeeko laite WiFi 5, 6, 6E vai 7 standardia
• Operaattorin hetkellinen kyky välittää dataa eli ruuhkaisuus operaattorin tukiasemassa/verkossa (erityisesti mobiililiittymissä)
• Nettiliikenteen yleinen ruuhkatilanne (hyvin harvoin ongelma)

On merkittävä ero, teetkö yhteyden toiminnan mittauksen langallisesti Ethernet-kaapelilla (cat 5e) 10 vuotta vanhalla läppärillä, jossa on 1Gb LAN-portti, vai vuonna 2023 julkaistulla 200 euron kännykällä, joka tukee WiFi 5 -standardia. Läppäri voittaa nopeudessa sekä yhteyden laadussa helposti joka kerta.

Suositeltavaa on tehdä useita mittauksia peräkkäin eri päivinä saadaksesi hyvän yleiskäsityksen oman liittymän ja laitteiston toiminnasta. Esimerkiksi, jos käytössäsi on 300M valokuituyhteys ja teet kolmena eri päivänä kymmenen eri mittausta, ja tulokset vaihtelevat välillä 220M-270M, liittymäsi toimii normaalisti. Jos mittaustulokset ovat jonain päivänä keskimäärin 130M, mutta seuraavana päivänä taas normaalilla tasolla 250M-300M, tilanne on edelleen hyvä. Mahdollinen häiriö on joko korjattu tai hävinnyt itsestään. Jos hitaus jatkuu useana peräkkäisenä päivänä eikä reitittimen uudelleenkäynnistys auta, on suositeltavaa ottaa yhteys oman operaattorin tekniseen tukeen ja keskustella tilanteesta heidän kanssaan. Lisäksi yleistä tietoa ja viranomaisen näkemystä asiasta löydät Liikenne- ja viestintäviraston Traficomin nettisivuilta.

Mitä testi kertoo?

Kuten aiemmin mainittiin, nopeusmittauksen tärkein tieto ei ole itse nopeus, vaikka yleisesti niin luullaan, vaan pikemminkin viive. Viive viittaa siihen aikaan, joka datapaketin kestää kulkea lähettäjältä (esim. tietokone) koko verkon läpi ja saapua ”mittauspisteeseen” eli  palvelimelle, joka suorittaa mittauksen. Tulos ilmoitetaan millisekunteina seuraavasti:

• 1-10 millisekuntia: Erinomainen tulos.
• Alle 50 millisekuntia: Hyvä, täysin normaali tulos.
• Yli 100 ms: Tulos, jota kannattaa alkaa tutkia.
• Monta sataa millisekuntia, jopa yli 1000 millisekuntia: Merkittävästi liikaa, viittaa selkeään häiriötilanteeseen.

Tähän liittyy myös ”jitter” eli huojunta ja ”Packet loss” eli datahävikki. Suuri Jitter-arvo tarkoittaa, että datapakettien lähetyksen ja saapumisen synkronoinnissa on eroa, eli datapaketit saapuvat viiveellä verrattuna lähetykseen (lähtevät ”ti – ti – ti – ti – ti”, mutta saapuvat ”taaa – ti – ti – taaa – ti”). Lähetys ja saapuminen ovat eri tahdissa, joka johtaa siihen, että palvelu toimii, mutta tuntuu tahmealta ja hitaalta. Ping ja jitter -arvoissa pätee ”Mitä pienempi, sitä parempi”.

Jos packet loss -arvo on korkea, se tarkoittaa, että dataa häviää kokonaan jossain matkan varrella, eikä kokonaisuudesta välttämättä saa enää selkeää kuvaa. Tällöin data lähtee esim. reitittimeltä ”ti – ti – ti – ti – ti”, mutta saapuu päätelaitteelle ”taaa – ti – ti – taaa”, ja osa datasta katoaa. Tämä aiheuttaa tarvetta lähettää dataa uudestaan useita kertoja eri pisteiden välillä, ja kun tätä tapahtuu liikaa, yhteys voi mennä sekaisin ja olla vähintäänkin hyvin hidas. Tämä ilmenee esimerkiksi niin, että VPN-yhteys tai yhteys pelipalvelimeen katkeaa toistuvasti, mutta muuten internet toimii ”ihan hyvin”. Sivut latautuvat, mutta normaalia hitaammin. Joskus jopa koko internet-yhteys voi katketa, ja päätelaite ilmoittaa ”Ei internet-yhteyttä”, ”Ei datayhteyttä” tai ”Palvelinta ei löydy”. Katkokset voivat olla hyvin lyhyitä (millisekunteja tai sekunteja) tai huomattavasti pidempiä, riippuen datahävikin vakavuudesta ja siitä, missä kohtaa verkkoa hävikkiä tapahtuu. Jos datahävikki tapahtuu tietokoneella, ei edes modeemi tai reititin ymmärrä, mitä tietokone yrittää lähettää. Jos hävikki tapahtuu pikkuhiljaa viallisessa runkoreitittimessä ulkomaisen operaattorin verkossa, yksittäisen suomalaisen käyttäjän voi olla vaikea ymmärtää tai käsittää, miksi verkko tökkii jossain tietyssä palvelussa.

Kaikkein eniten netin käyttäjää todennäköisesti kiinnostaa kuitenkin se, mikä on yhteyden nopeus juuri mittaushetkellä. Tässä kuva yhdestä tuloksesta:

Kuvassa esitellyn MPY 1G Kuituliittymän nopeustestit on suoritettu langattomasti. Tulokset näyttävät erinomaisilta, erityisesti jos nettiyhteys tuntuu käyttäjästä sujuvalta eikä aiheuta tökkimistä tai tahmeutta. Vasemmanpuoleinen mittaustulos on otettu noin metrin etäisyydeltä ensimmäisestä Mesh-reitittimestä, kun taas oikeanpuoleinen tulos on peräisin toisen Mesh-laitteen takaa, noin kuuden metrin päästä laitteesta (avoimessa tilassa). Testissä Mesh-laitteiden välillä oli noin 8 metrin etäisyys.

Vaikka hetkellinen nopeustesti saattaa näyttää hyvältä, käyttäjän käytännön kokemus nettiyhteyden toiminnasta voi ajoittain olla erilainen. Joskus yhteys saattaa tuntua tahmealta ja aiheuttaa VPN-yhteyden katkeilua, vaikka hetkellinen nopeus vaikuttaisi suurelta ja nopealta. Mikäli sivut latautuvat sujuvasti ja yhteyden käyttö tuntuu helpolta, ei välttämättä ole tarvetta tehdä mitään muutoksia, vaikka hetkellinen nopeustesti ei yltäisikään mainostettuun huippunopeuteen. Kuten artikkelin alussa mainittiin, jo 100M nopeuden liittymällä saa hoidettua kaikenlaiset netin perusjutut erittäin hyvin.

Vaikka tässä esimerkissä ei saavuteta liittymän mainostettua nopeutta (1000M/1000M), mittaus antaa kuitenkin hyvän kuvan langattoman verkon käytännön toiminnasta. Fysiikan lait ja reitittimen ominaisuudet vaikuttavat langattoman verkon toimintaan. Siksi on tärkeää harkita, mikä on itselle riittävä nettiyhteyden nopeus. Jos netin käyttö ei ole päivittäistä tai työ ei vaadi erityisen nopeaa yhteyttä, 100M tai 300M nopeusluokka voi olla riittävä. Toisaalta, jos työskentelet vaativien tehtävien parissa, istut usein videopalavereissa, käsittelet valo- tai videokuvia, suunnittelet tai ylläpidät nettisivuja, toimit ohjelmistokehittäjänä tai teet jotain muuta, mikä vaatii hyvin nopean nettiyhteyden, kannattaa harkita 500M tai sitä nopeampia kiinteitä nettiyhteyksiä (G.Fast, kaapeli- tai kuituyhteys).

Nettiyhteyttä ei osteta samalla tavalla kuin maitoa tai bensaa. Yhteyden toimintaan vaikuttaa niin moni asia, että kaikkiin ei kukaan yksi taho pysty vaikuttamaan. Ei asiakas, ei myyjä, ei operaattorin tekninen asiantuntija, eikä viestintäviranomainen. Kun tarkastellaan palvelu, joka kulkee läpi useiden yritysten monimutkaisten rajapintojen ja tietojärjestelmien, joissa hyödynnetään satojen eri valmistajien komponentteja, ei ole yllättävää, että kokonaisuus saattaa ajoittain tökkiä, ja mitatut hetkelliset nopeudet ovat erilaisia kuin käytännön elämän todellisuus. Vertauskuvallisesti, jos maito kuljetettaisiin ulkomailta, esimerkiksi Kanadasta, läpi eri valmistajien letkujen, liittimien ja putkien suoraan jokaiseen suomalaiseen keittiöhanaan, sen laatu ei välttämättä olisi kovin tasaista.

Yleisesti voimme todeta, että jos tilaamasi 300M liittymä toimii sujuvasti ja vastaa tarpeitasi, ei ole suurta merkitystä sillä, näyttääkö hetkellinen nopeustesti 120M vai 280M. Kriittisintä on seurata ”ping”-arvoa tai tietyissä nopeustesteissä näkyvää ”jitter”-arvoa. Jos tilanne ei parane laitteiden uudelleenkäynnistyksen jälkeen, on suositeltavaa ottaa yhteys oman operaattorin tekniseen tukeen.

Yhteys pätkii tai toimii huonosti

Miten toimia, kun laajakaistan nopeus näyttää olevan kunnossa, mutta yhteys pätkii silti ajoittain tai toimii tahmeasti? Laitteiden uudelleenkäynnistys on aina hyvä tapa aloittaa. Pidä laitteet virrattomina vähintään 30 sekuntia. Seuraava toimintajärjestys on osoittautunut tehokkaaksi ja toimivaksi:

1. Sammuta tietokone, modeemi ja reititin. Odota vähintään 30 sekuntia, jotta kaikki jännite poistuu laitteiden komponenteista.
2. Käynnistä ensin pelkkä modeemi. Odota, että se nousee linjalle (valot palavat kiinteästi). Jos modeemisi on yhdistelmälaite, eli siinä itsessään on WLAN-ominaisuus, voit ohittaa kohdan 3.
3. Jos käytössäsi on erillinen reititin, käynnistä se vasta, kun modeemi on linjalla. Odota 3-5 minuuttia modeemin käynnistymisen jälkeen. Myös reititin vaatii aikaa käynnistyäkseen, joten myös reitittimen käynnistymistä kannattaa odottaa 3-5 minuuttia. Kiire ei ole tässä hyväksi.
4. Käynnistä tietokone vasta kohtien 2 ja 3 jälkeen.
5. Jos langaton yhteys ei edelleen toimi tai on heikko, tarkista tietokoneen verkkokortin asetukset, päivitä tietokoneen käyttöjärjestelmä, tarkista tietoturvaohjelman toiminta ja tarkista reitittimen ohjelmistopäivitys valmistajan sivulta tai operaattorisi tekniseltä tuelta. Kokeile langallista yhteyttä suoraan modeemista Ethernet-kaapelilla, jos mahdollista. Voi olla, että joku reitittimen komponentti tai jonkunlainen ohjelmistovirhe reitittimessä aiheuttaa häiriön.
6. Jos ongelma jatkuu, ota yhteyttä operaattorin tekniseen tukeen ja neuvottele tilanteesta asiantuntijan kanssa. Kerro, mitä olet jo testannut ja miten. Suurimpaan osaan tapauksia löytyy aina luonnollinen selitys.

Jos tunnet tietotekniikan hyvin, voit soveltaa yllä olevia kohtia kokemuksesi ja osaamisesi mukaan.

Kannattaa myös tarkastaa puhelimen tai tabletin käyttöjärjestelmän päivitykset ja varmistaa tietokoneelta, että Windows 10:n virranhallinta-asetuksissa ”Nopea käynnistys” on pois päältä. Jos tietokoneelle on tarjolla päivityksiä tai muutit virranhallinta-asetuksia, käynnistä tietokone vielä uudestaan. Sammuta puhelimen tai tabletin avoimet sovellukset. Myös näiden laitteiden uudelleen käynnistys kannattaa tehdä aika ajoin, ehkä kerran kuukaudessa. Ei siitä ainakaan haittaa ole.

Varmista, että tietokoneella ei ole taustalla käynnissä sovelluksia, jotka kuluttavat runsaasti verkkoa. Tällaisia ovat esimerkiksi tiedostojen jakamis- tai varmistuspalvelut kuten Microsoft OneDrive, Dropbox tai Google Drive. Lisäksi tietoliikenteen suojaussovellukset kuten Freedome, SurfShark tai NordVPN voivat vaikuttaa merkittävästi langattoman yhteyden nopeuteen ja toimintaan. Sulje nämä sovellukset väliaikaisesti testatessasi langattoman yhteyden toimintaa. On myös muita sovelluksia, jotka voivat käyttää verkkoa eri tavoin, mutta niitä ei käsitellä tarkemmin tässä yhteydessä.

Muista, että kaikkien laitteiden toimintakyky heikkenee ajan myötä. Yleensä reitittimen tai modeemin keskimääräinen käyttöikä on 3-5 vuotta. Vaikka kalliimmat laitteet saattavat kestää pidempään, tämä ei ole taattua. Suosi laitteita, joilla on pitkä takuu, esimerkiksi 2 vuotta tai enemmän, jos mahdollista.

Mikäli näistä ohjeista ei ole apua ja netti pätkii ja/tai toimii edelleen huonosti, soita operaattorisi tekniseen tukeen. MPY:n teknisen tuen saat kiinni 030 670 3019 ja tekninentuki@mpy.fi.

 

Kirjoittaja Pekka Lampila

Pekka työskentelee tiiminvetäjänä teknisessä tuessa. Työssään hän kehittää teknisen tuen toimintaa monipuolisemmaksi, kestävämmäksi ja asiakasläheiseksi. Pekan äänen kuulee myös kaikissa MPY:n puhelinsarjoissa.

Tutustu myös muihin artikkeleihimme: